ICCROM “Wooden architecture conservation and restoration”-course. 26.8.- 14.9.2019
Osallistuin Petroskoissa ja Kizhin saarella toiseen kertaan järjestetylle ”Wooden architecture
conservation and restoration” –kurssille. Kurssin järjestävät- ja rahoittavat tahot ovat ICCROM,
Venäjän kulttuuriministeriö, Petroskoin yliopisto, Kizhin ulkomuseo ja UNESCO. Kurssin kesto oli
kolme viikkoa, joista ensimmäinen viikko kului Petroskoin yliopistolla ja kaksi jälkeistä viikkoa
Kizhin saarella. Opiskelijoita kurssilla oli Espanjasta, Puolasta, Venäjältä, Sloveniasta, Turkista,
Kanadasta, Argentiinasta, Japanista, Intiasta, Filippiineiltä, Australiasta ja Uudesta-Seelannista.
Kurssi alkoi Petroskoin yliopistolla 26.8. avajaistilaisuudella, jossa myös televisiotoimittajat olivat
paikalla. Samana päivänä alkoi opiskelu Venäjän puuarkkitehtuurin historian luennoilla, jotka piti
taidehistorian tohtori Evgeny Khodakovsky Pietarin yliopistolta. Ensimmäisen viikon luentojen
aiheina oli mm. puun ominaisuudet ja vauriotekijät (Margarita Kisternaya), pohjois-Venäjän
puurakentamisen erityisyydet kirkollisissa- ja asuinrakennuksissa (Svetlana Vorobyova, Alexander
Ljubimtsev), Icomosin prinsiipit rakennussuojelussa (Tiina Wiik). Lisäksi teimme kävelyretken
kaupungin puuarkkitehtuurin ympärillä. Lauantaina teimme bussiretken katsomaan Kinnermäen
säilynyttä karjalaiskylää ja poikkesimme metsään katsomaan korjaamiseen soveltuvia mäntypuita,
joita tullaan käyttämään Kizhin museorakennusten restauroinneissa.
Siirryimme kantosiipialuksella Kizhin saarelle maanantaina 2.9., majoittumisen jälkeen pääsimme
museokierrokselle ja sen päätyttyä sinne upeimpaan paikkaa eli maailman korkeimman puukirkon
ylimpään sipulikupoliin. Tämän vuonna 1714 valmistuneen ”Kristuksen Kirkastumisen” -kirkon
restaurointityöt alkoi 2007 ja tulevat nyt päätökseen. Kirkkoa on restauroitu sen olemassa olon
aikana jo 23 kertaa. Tässä valmistuvassa hankkeessa on pystytty säilyttämään 63 % sen
puumateriaalista.
Seuraava suuri restaurointihanke Kizhin saarella on Pogostalla eli kirkonmäellä sijaitsevan hieman
pienemmän 1764 valmistuneen ”Jumalan Äidin suojeluksen” –kirkon korjaus. Tämän talvikirkkona
käytetyn rakennuksen restaurointiperiaatteita pääsimme pohtimaan ryhmissä ja esittämään
näkemyksemme hankkeen suunnittelijoille.
Saarella Yamkan kylässä käytössämme oli luokkahuone, jossa luennot jatkuivat mm. Norjan ja
Suomen vierailevien luennoitsijoiden esityksillä sekä meidän opiskelijoiden omien projektien
esittelyillä. Oli mielenkiintoista kuulla erilaisia puurakenteisiin tähtääviä projekteja ympäri
maailmaa, näistä haasteellisimmalta näytti konservointihanke Antarktiksella, jota
UusiSeelantilainen Al Fastier hallinnoi. Lisäksi saimme kuulla tarkemmin tietoa saarella olevista
kirkoista ja niiden ajoitukseen käytetyistä metodeista.
Lisäksi pääsimme vierailemaan veneellä lähisaarten tsasouniin, jotka muodostavat ketjun Kizhin
ympärille. Kuulimme myös papin esittelyn ortodoksi kirkosta ja siihen kuuluvista ikoneista.
Vierailimme museon esinevarastoissa ja ikonien konservointitilassa, josta ikonostaasin kehysosia jo
kuljetettiin takaisin kirkkoon.
Restaurointikirvesmiesten johtaja Andrey Kovalchuk oli tehnyt kaksi kirjaa nimeltään ”Restoration
of historical wooden elements” ja ”The Mystery of Carpentry”, näiden
julkistamistilaisuudessa hän lahjoitti meille opiskelijoille omat kappaleemme, jotka olivat oivallisia
oppikirjoja kurssille ja joista voi ottaa hyviä käytänteitä myös Seurasaaren ulkomuseon
rakennuskokoelman hoitoon.
Kurssin lopuksi suoritimme tentin yliopistolla ja meille oli järjestetty päätösseremonia Karjalan
tasavallan kansallismuseolla. Päätösseremoniassa saimme todistukset osallistumisestamme,
kuulimme puheita ja musiikkiesityksen sekä annoin haastattelun paikalliseen Karjalainen-lehteen.
Kurssin järjestelyt oli hoidettu kiitettävästi ja vierailu uudemman kerran Kizhille tuntuu
vaivattomalta jos aikaa vain löytyy. Kizhin museossa on huomattavasti paremmat
henkilöstöresurssit rakennuskokoelman hoitoon kuin Suomen ulkomuseoissa. Tähän vaikuttaa
oleellisesti pogostan kuuluminen Unescon maailmanperintölistalle ja saarella käyvät turistimäärät,
jotka ovat Seurasaaren ulkomuseoon verrattuna kolminkertaiset.
Kurssilla sain paljon kertausta aiemmin rakennuskonservoinnin opinnoissa opiskelemiin aiheisiin,
mutta tärkein anti oli saada keskustella kollegoiden ja alan huippuasiantuntijoiden kanssa.
Mielestäni lähestymistavoissa puurakennusten konservointi- ja restaurointihankkeisiin on
poikkeavuuksia eri maissa ja eri kohteissa. Myös organisaatioiden sisällä on erilaisia näkemyksiä
johtuen koulutustaustasta. Haasteellisinta lienee toimenpiteiden rajoittaminen vain kriittisempiin
vaurioihin ja täten autenttisuuden vaalimiseen.
Terveisin Erkka Pajula, rakennuskonservaattori
Museoviraston Kulttuuriympäristöpalvelut Restaurointiyksikkö
Seurasaaren rakennuskonservointi